Rome, deuxième part

Nyt on sitten koeviikko potkaistu virallisesti käyntiin englannin kokeen saattelemana. Onneksi tämä viimeinen koeviikkoni on helppo verrattuna edellisiin, enää ovat jäljellä vain yhteiskuntaoppi ja matematiikka.

Mutta nyt takaisin Rooman matkaan!

Ryhmärämä

Perjantain ohjelma oli huomattavasti väljempi kuin muiden päivien, vaikka kyllä se silti sisälsi juoksemista hätäpäässä ympäri Roomaa! Aloitimme päivän linja-autoilemalla itsemme Via Appialle, joka on hieman Rooman ulkopuolella sijaitseva mm. katakombeista tunnettu alue. Paikan päällä saimme kuulla ensin luennon katakombeista, jonka jälkeen pääsimme opastetulle kerrokselle maan alle. Siellä oli kyllä hurjaa: kylmää, kolkkoa, pimeää - ja pilkisteli sieltä pari pääkalloakin "haudoistaan". Oppaana meillä oli kyllä todella huvittava mies! Hän saattoi kesken selityksensä yhtäkkiä käännähtää nopeasti kohti, osoittaa sormellaan ja kysyä: "Are you scared?!" silmät suurina. :D

Katakombien uloskäynti

Maanalaisten retkien jälkeen matkasimme takaisin Rooman keskustaan ja kiersimme parit monumentit, jonka jälkeen pääsimme shoppailemaan. Voin nyt jo kertoa, että Roomaan ei kannata lähteä shoppailemaan ellei ole tukuittain rahaa taskuissa - hintataso on nimittäin sellaista luokkaa.

Via Corso

Fontana Di Trevi

Trevin ympäristö oli ihmeen pieni: suihkulähdettä ympäröivät kerrostalot ja väkeä oli kuin pipoa.

No, kiertelimme kuitenkin Sinjan ja Saran kanssa Via Corsolla olevia kauppoja ja lähdimme sitten Trevin suihkulähde tsekattuamme tallustelemaan Nazionalelle, joka on toinen suurempi ostoskatu Roomassa. Itse en tartuttanut mukaani muuta kuin yhden mekon ensimmäisestä vastaantulevasta kaupasta, joten onneksi en ollut lähtenyt matkalle ostostelua varten. :)

Vatikaanin liikenteenohjaaja

Lauantaina matkasimme Vatikaaniin, Rooman sisällä olevaan maahan. Ensimmäisenä menimme Vatikaanimuseoon, josta löytyy museokäytäviä 7km edestä. (Tosin ei me varmaankaan kaikkia käytäviä kävelty.)

Muumio! ...Oli muuten pelottavan näköinen, sormet ja kaikki tallella vielä. Hui.

Vatikaanimuseosta löytyy varmaankin kaikki maailman hienoimmat taideteokset sun muut aarteet, sekä tietenkin Sikstuksen Kappeli, johonka Michelangelo on taiteillut seinät ja katot peittävät maalaukset. Kappelissa huomasin, että vaikka olen aina luullut, ettei minulle tuota ongelmia olla suurien väkijoukkojen keskellä, alkoi siellä todenteolla ahdistaa: ihmisiä oli joka puolella ympärillä eikä eteenpäin meinannut päästä yrittämälläkään.

Sikstuksen kappeli

Vatikaanimuseon jälkeen jatkoimme Pietarinkirkon aukiolle, joka on tunnettu mm. Paavin puheidenpitopaikkana. Siinä aukiolla ollessamme alkoi juuri paistaa sopivasti aurinko, joten menimme sitten makailemaan maahan ja ottaamaan aurinkoa. :D Ei sitä hirveen useesti pääse makaamaan Paavin jalkojen juuressa.


Pitkän jonotuksen, metallinpaljastimien läpikulkemisen ja asutarkastusten jälkeen pääsimme itse Pietarinkirkkoon, joka on kyllä koristeellisin ja suurin kirkko, jonka allekirjoittanut on nähnyt! Kirkko oli täynnä pikkualttareita ja syvennyksiä syvennyksien perään.


Hetken kierreltyämme kirkossa, lähdimme jonottamaan kupoliinpääsyä. Ostimme liput "A piedi", mikä siis käytännössä tarkoitti 551 edessä häämöttävää porrasta yhdistettynä omiin jalkoihin. :D Oli sekin kyllä kokemus, lähteä niitä rappusia sitten kipittelemään. Ensimmäiset 200 menivät leikiten, mutta sen jälkeen portaat alkoivat kaventua ja kallistua (eihän kupolin seinät suorat voi olla). Viimeinen portaikko oli kierreportaikko, jossa askelma oli minimaalisen pieni ja järkyttävän jyrkkä. Keskellä kierreportaikkoa roikkui köysi, josta saattoi pitää kiinni horjuessa eteenpäin. :D

No, olihan sieltä kupolista sitten aivan mahtavat näkymät ympäri Rooman!

Iltapäivän häämöttäessä lähdimme pienellä porukalla Rooman reunalla sijaitsevaan ostoskeskukseen. Metromatka tuntui kestävän pienen ikuisuuden, ja kun lopulta nousimme tunnelista maan pinnalle, näytti ympäristö lähinnä siltä, että olisimme joutuneet Afrikkaan. :D Edessä avautui savannin tyyppinen alue ja taivaanreunassa häämötti pari sienipuuta. Takana oli jalkakäytävä, joka reunusti vankilaan aitaa muistuttava betoniköntti, jonka yläosaan oli kieputettu piikkilankaa. Hetken sitä tuli miettineeksi että minne oikein joutui. :D

Aina niin freshinä

Ostoskeskus kuitenkin löytyi ja väsymyksestä huolimatta jaksoimme vielä kirmata kauppoja läpi. Shoppailujen jälkeen metroilimme takaisin keskustaan muiden luokse ja menimme yhteiselle illalliselle. Viimeisen illan kunniaksi kävimme vielä heittamässä kolikot Treviin ja sitten ei muuta kuin pakkaamaan majapaikalle.


Sunnuntaina koitti paluulennon aika - vaikkakin hetken elättelimme toiveita tuhkapilvistä Rooman yllä.