kokki kolmoset vauhdissa

En olisi koskaa uskonut tämän päivän tulevan! Päätimme nimittäin tänään leipoa Lauran kanssa pätkiskakku - ja siitä tuli KAMALAA! :D Miten mistään leipomuksesta, joka sisältää niin paljon suklaata, sokeria ja rasvaa, voi mahdollisesti tulla pahaa?! No, meidän käsissä tuli.

Alku meni hyvin, kävimme kaupassa ostamassa aineksia, otimme reseptin esille Facebookista ja teimme kakkupohjan. Pohja onnistui hyvin ja minun mielestä kyllä paistuikin hyvin, vaikka Laura väitti sitä raaksi. :D

Uskoisin, että pieleen meni siinä vaiheessa, kun kaadoimme sulatetun voi-suklaa -seoksen kuuman kakkupohjan päälle. Kävi meinaan sillä lailla, että seos a) kökkööntyi  b) valui kakun pois kakun päältä. Siinä sitten yritimme pelastaa tekelettä kaapimalla kakun ympäriltä suklaata ja heivaamalla sitä takaisin päälle. Voitte vain kuvitella, ettei ulkonäkö ollut parhaimmasta päästä sen jälkeen.

Saimme sitten hienon idean (vähän myöhässä) jättää valmis kakku jäähtymään hetkeksi, ja menimmekin pomppimaan trampoliinille kiireemmäksi aikaa. Noh, takaisin sisälle tullessamme vastassa oli yläpuolella olevan kuvan mukainen komistus.

Aluksi mietimme, että eiköhän kakku ole kuitenkin hyvää - ei vain ulkonäöllä pilattu -  ja otimme sitten oikein kunnon kokoset palat (about puoli kakkua). Menimme olohuoneeseen fiilistelemään vanhoja hittikappaleita, joita löytyi Lauran cd-kätköistä ja mutustelemaan kakkua. No, kuten jo totesin, oli kakku silkkoa sisältä (vaikkei edes päältä kaunis). En oikein vieläkään ymmärrä kuinka noin mahtavista aineksista voi mitenkään saada huonon lopputuloksen, mutta niin pääsi käymään. :D Ehkä ensikerralla sitten se onnistuu, kun olemme oppineet tämänpäiväisistä virheistä.

Mutta mikäs siinä, vaikka päivän päätarkoitus, leipominen, ei oikein ottanut onnistuakseen ja kakkua meni vain pari lusikallista, oli meillä silti hauskaa hoilatessa ja tanssiessa Pikku G:tä, Gimmeliä ja Pepsi/NRJ -hittilevyltä löytyneitä timantteja. 

 

Lauran koira Jaffa ei oikein jatkanut villiintyä hyvistä biiseitä toisinkuin me.

Ps. Oli jännä huomata, kuinka hyvin ranskaa loppujenlopuksi osaa, suomensin nimittäin ko kappaleen sanat melkein tuosta vain. Jotenkin olen aina kuvitellut, että tosielämässä en osaa ollenkaan ranskaa (edes nyt 4vuoden opiskelun jälkeen), vaan tieto on lähinnä sellaista oppikirja-juttua. Aika siistiä, ettei näin olekaan. :D